perjantai 31. lokakuuta 2014

Pieni työskentelypaikka


Toiveet voi joskus toteutua nopeastikin, kun ryhtyy toimeen. Esikoinen toivoi, että hän saisi oman työskentelypisteen alakertaan, mutta ehdottomasti oman. Yhteistuumin päätimme siirtää sen yläkerrasta alakertaan. Portaiden alla meillä oli ennen pikku sohva, mutta se sai väistyä ja siirtyä. 


Pikkusohva on palvellut jo pitkään. Tämä löytyi opiskelukaupungin kirpparilta. Kun lapset olivat pieniä, tämä palveli vaavinsänkynä. Sohva sai uuden elämän muutama vuosi sitten, kun meillä asuva puuseppä tuunasi siitä leikki-ikäisille lapsilleen sohvan. Hän poisti sängystä yhden laidan ja vahvisti runkoa sen verran, että se kestää. Hyvin tämä on kestänyt isompiakin koululaisia ja saanut siitä syystä koristaa kotiamme. Nyt sohva sai väistyä työpisteen tieltä ja se siirtyi neidin askarteluhuoneeseen lukupaikaksi. Patja on vanha ja sen päällä on Marimekon muija kangas. Tyynyt olen ommellut räsymatto kankaasta pehmentämään lukuelämyksiä. 



IKEAn pukkijalat ja pöydän kansi ovat helppoja liikuteltavia ja aika pian uusi työpiste oli valmis. 
Kirjat ja tavarat mahtuvat hyvin myös pieneen tilaan, sillä tämä työskentelijä ei halua mitään turhaa olevan häiritsemässä työrauhaa. Tyyny pehmentää kivasti selkänojaa ja tuntuu mukavalta. 


Itsetehty kynäteline kruunaa tyylin. Pieni auto on kumi, joka palvellut pitkään. Lapsista on mukavaa, kun saa itse vaikuttaa "omiin" asioihin. Tämä kynäteline on koulussa tehty käsityö. Meillä ne ovat kunniapaikalla. Olen tyytyväinen kokonaisuuteen ja se ei häiritse olohuoneen rauhallista tunnelmaa. Lapsi saa työskennellessään tunteen, että aikuiset ovat lähellä tarvittaessa ja auttavat.


Leppoisaa viikonloppua lukijani. Otetaan näin rennosti. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahdun niistä aina.