perjantai 20. helmikuuta 2015

Keinutuolin tarina

Keinutuolissa on hyvä neuloa ja virkata. Tämä pipo on syntynyt lankakerien lopuista ja olen virkannut sen kaksinkertaisella langalla. Satiinirusetti on solmittu koristeeksi ja sen paikkaa voi helposti vaihtaa. 



Keinutuolin tarina alkoi, kun löysimme sen ränsistyneenä kirpputorilta jo vuosia sitten. Tuoli oli räsyinen, mutta perusosat olivat kunnossa ja jouset ehjänä. Puuseppämieheni entisöi tuolin. Minä autoin vain vähän kangasosien ompelussa. Yhteistyö on voimaa. 



Istumisasento tuolissa on lempeän pehmeä. Keinutuoli on muuttanut mukanamme kodista toiseen ja elänyt elämäämme. Kun lapset olivat pieniä, monesti ne tuuditeltiin uneen tässä keinutuolissa. Keinutuoli oli pitkään yläkerrassa, mutta siirsimme sen askarteluhuoneeseen vaihtelun vuoksi. Siinä on mukava lukea, neuloa tai virkata. 


Arne Jacobsenin seiska-tuoli tuo väriä ja kevätiloa askarteluhuoneeseen. Siirsin tuolin piristykseksi tyttärelleni ja kaipasin makuuhuoneessa olevaan työpisteeseen levollisempaa tunnelmaa. Tyttäreni tykkää askartelusta, piirtämisestä ja kirjoittamisesta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahdun niistä aina.