maanantai 13. huhtikuuta 2015

Haaveita kesäterassielämästä



Meillä on iso terassi pihallamme. Terassi rakennettiin surullisissa tunnelmissa neljä vuotta sitten. Olimme surulomalla kotona, kun kummipoikamme oli menehtynyt yllättäen. Rakensimme terapiatöinä tämän terassin. Muistan, kun välillä vain itkimme ruuvarit kädessä ja pysähdyimme lohduttamaan toisiamme. Toteutimme kummipoikamme luonnetta tehdessämme tämän. Hän oli energinen, elämänmyönteinen ja oikea ilopilleri. Sillä hetkellä meillä ei ollut työhuolia. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia. Ei niihin ole vieläkään, mutta olemme hiljaa hyväksyneet tapahtuman osaksi elämäämme. Elämä on kantanut eteenpäin. Terassi on kuin muistomonumentti pienoiselle rakkaalle, joka katselee meitä pilvien päällä. Myöhemmin teimme tämän pergolarakennelman, josta muutama kuva. Haaveilemme vielä katetusta osuudesta tähän, mutta se on suunnitteluvaiheessa edelleen. 



Terassi ammottaa tyhjyyttään, sillä viime keväänä myin kaikki "väliaikaiset" ratkaisut. Olen etsinyt mukavan näköistä pyöreää pöytää ja nyt ehkä löysin sen. Esittelen teille nyt löytöjäni. En ole tehnyt mitään ostopäätöksiä, mutta haaveileminen on edelleen ilmaista. 


Pöydän halkaisija on 150cm ja sen kansi on öljyttyä bambua. Pöydän keskellä on graniittilevy, johon voi laskea kuumiakin esineitä. (Kuva: Vepsäläinen)




Pöydän kaveriksi sopisivat Click-tuolit, joiden istuinosa on muovia ja jalat pulverimaalattua metallia. Henrik Pederssen on suunnitellut sekä pöydän että tuolit. (Kuva: Vepsäläinen)


Tämä ihana kiikkutuoli olisi leppoisa rentoutumispaikka lukutoukille. Kiikku on samaa sarjaa. (Kuva: Vepsäläinen)



 Lisätuoleiksi pöydän ympärille sopisivat nämä Kartellin DR Yes- tuolit. Tuolit ovat kestävää materiaalia ja lisäksi ne ovat pinottavia. Nämä tuolit on suunnitellut Philippe Starck yhdessä Eugeni Quitlletin kanssa. Värivaihtoehtojakin on useita. (Kuva: Vepsäläinen)


Pergolan tuoksuvien kukkien viereen olisi toiveissa löhöilysohva. Tämä Olympia divaani voisi olla yksi hyvä vaihtoehto. (Kuva: Vepsäläinen) Alla olevissa kuvissa vähän viime kesän kukkaloistoa. Oi, miten odotan jo kesää!








Hetkessä eläminen on taito, jota voi harjoitella. Elämä ei tarjoile meille aina sitä, mitä ehkä juuri sillä hetkellä itse toivomme. Meidän terassin rakennusaika on muistutus meille siitä, kuinka hetkessä eläminen ja pienistä asioista nauttiminen on tärkeää. Jos on surua, sille on annettava aikansa. Kuljettava sitä polkua pitkin. Joskus voi olla vaikeaa hyväksyä kipeiltä tuntuvia, raskaita asioita. Kun antaa asioille riittävästi aikaa ja tilaa, voi lopulta antaa niille hyväksynnän. Ikään kuin luovuttaa asiat pois itseltään - jos et voi muuttaa asiaa, voit vain hyväksyä sen ja luottaa siihen tunteeseen, että se on oikea ratkaisu. 

Ihanaa kesää odotellen
Anni


























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahdun niistä aina.