sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Yllätys


Kirjoitin aiemmin terassikalustehaaveistani. Avoimuus perheessä on tärkeää. Näin äitienpäivänä huomaan pohtivani asiaa. On tärkeää, että perheessä tiedetään, miten kukin voi.  Hyvinvointi ei ole itsestäänselvyys. Rakkaus ei kukoista, jos sitä ei hoideta. Arki on itse rakkaus. Pienet huomionosoitukset arkena kantavat, vaikka työn vuoksi välimatkaakin saattaa arkisin olla. Meillä ainakin. Meillä keskustellaan usein toiveista, haaveista ja siitä, mikä nyt - juuri nyt on hyvin. Se kantaa ja antaa energiaa. Elämä on onnenhetki. 


Sisustus on myös tunnelmointia, hetkeen tarttumista, kauneuden huomaamista ja pienien asioiden vaihtelu paikasta toiseen lisää onnellisuutta. Ennen kaikkea se on haaveilua ja unelmointia. Kun uskaltaa haaveilla, unelmat voivat joskus toteutua. Minä haaveilen usein asioista  ääneen ja se ei tarkoita sitä, että minulta puuttuisi tyytyväisyys nykyiseen hetkeen tai tilanteeseen. Se on vain luovuudenprosessiani.


Meillä sisustus on myös yhteistä haaveilua. Olin kertonut, että haaveilen tästä lepotuolista terassillemme. Perjantaina työmatkalta palatessa puolisoni oli käynyt katsomassa tuolia kaupassa (Vepsäläinen) ja päätti ilahduttaa minua äitienpäivän kynnyksellä. Hän oli hankkinut tämän lepotuolin minulle lahjaksi ja yllätykseksi. Tällä hetkellä tuoli sai vielä paikan tästä eteisestä, jossa tätä tulevaisuuden talvina säilytetään. Ulkona on vielä liian koleaa lueskella. Voitte vain arvailla onnenhetken, jonka koin nähtyäni tämän. Se, että on tullut huomioiduksi, tuntuu rakkaalta. Toinen on pitänyt arvokkaana toivetta, jonka olen kertonut. Kunnioitus on molemminpuolista. Kiitos siitä. Onnellista äitienpäivää sinullekin! 

Anni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahdun niistä aina.