perjantai 24. heinäkuuta 2015

Pehmeitä unia kelluvaan kesäkotiin


Olipa kerran keulapatjat, joiden piti olla ammattilaisen ompelemat. Niin. Ei niitä koskaan tullutkaan ( kärsivällisyyteni loppui puolen vuoden odotuksen jälkeen) ja päätin hakea paljaat patjani  ( ja kuomun) takaisin kotiin. Kuvittelin, että en osaa tehdä niitä. 


Puolen vuoden odottelun jälkeen päätin lopettaa kuvittelun, etten osaa ommella niitä ja ryhdyin itse toimeen. Päätin, että minähän muuten osaan! Kävin kangastukusta (ompelijan unelmapaikka) hankkimassa kunnon välineet ja laadukkaan kankaan löysimme sattumalta alennuksesta. Mieheni osti minulle koko rullanlopun. Aluksi piirsin patjojen tarkat kuvat verhoilukankaan nurjalle puolelle - samalla sain itselleni ompeluviivan avuksi. 



Saumuri lauloi aamusta iltaan, kun huolittelin kaikki reunat patjojen kangaspalasista. Vetoketjuja kiinnitin yhteensä neljä metriä. Olihan se hyvä harjoitella sitäkin. 



Lopputulos on onnistunut - ainakin minun  mielestäni, vaikka aluksi epäilinkin taitojani. Kyllä nyt kelpaa "kapteenin" köllötellä. Alla vielä pari kuvaa kokonaisuudesta, jotka kuvasin tässä kotona olohuoneen lattialla. Tyynyt nappasin kuvaan sohvalta, ettei näytä liian paljaalta. 



Yksi ompelu-urakka on nyt ohi. Minä selvisin tästä ompeluhaasteesta hyvällä mielellä ja puolisokin oli tyytyväinen lopputulokseen. 

Leppoisaa kesäpäivää sinullekin!
Anni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahdun niistä aina.