torstai 22. lokakuuta 2015

Iltakahvilla


Kaunis syksyinen ilta. Vettä vihmoo ja vähän tuulee. Vietin tänään normaalia arki-iltaa lasten kanssa kaivaten jo reissulaista kotiin. Keittiön siivoilun jäljiltä iltakahvi maistui makoisalta ja söin jäätelöä. Joskus täytyy keksiä syy herkutteluun. Juhlistin tänään jälleen kerran erään "reissuviikon" loppumista. Huomenna on jo perjantai! Yhden niistä monista. Ei ollut "tilanteita" - rauhallinen arki-ilta. Onnekseni.


Päätin kattaa itselleni kauniisti ja join kahvit Pentikin Valo-astiaston kahvikupista. Miksi kaikkea kaunista katetaan vain vieraille? Sytytin uudet pallovaloni, jotka ostin syyslomareissulta. Otin pakkasesta vadelmia, joita käytetään vain "juhlahetkinä". Järjestin itselleni arkisen juhlahetken. Istuin keittiön pöydän äärellä ja oivalsin, että minun on annettava aikaa itselleni - levättävä hetki. Katsottava eteenpäin ja nähtävä tässä hetkessä jotain kaunista. Annoin itselleni aikaa edetä ajatuksissani rauhallisesti. Carpe diem. 



Iloa löytyy yllättävistä asioista. Etsin niitä itsestäni ja arjestani. Yllä olevassa kuvassa yksi hyvä esimerkki. Laitoin lasten aamiaismurot kauniisti esille. Arjen kauneutta. Keittiöömme tulee luonnonvalo useasta suunnasta, mikä arkiaamuina on virkistävä kokemus. Vanha kello sai uuden elämän, kun paristo vaihtui. Siirsin kellon keittiössä hieman eri kohtaan ja jotenkin se näyttää uudistuneelta. 





Olen opetellut "katsomaan peiliin" ja hyväksynyt tämän hetken - tilanteeni. Olen kokenut sen vapauttavana voimana ja olen pystynyt löytämään iloa arjestani ympärilläni. Elämä on tarkoitettu elettäväksi nautiskellen ja olen tehnyt Reissulaisen Rouva elämästä osan elämääni. En ajattele tilannettani negatiivisesti vaan olen kääntänyt sen voimakseni. Totta kai - joskus murehdin, mutta silloin on parempi katsoa eteenpäin kuin jumittua murehtimaan.


Onnellista arkea toivotellen. Elämä ei ole ohikiitävää - se on tässä ja nyt. 
Anni 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Ilahdun niistä aina.